Kesällä 2015 tuli eteen tilanne, jossa vanha työsuhdeauto oli jäämässä pois, mutta kulkupelille oli edelleen tarvetta. Piti siis hankkia uusi auto alle. Tässä elämänmakuisia kokemuksia Suomen suosituimmasta autosta, Skoda Octaviasta.
Äärimmäistä pähkäilyä
Harvoin muistan kuluttaneeni yhtä paljon aikaa Nettiautossa kuin tuona touko-kesäkuuna 2015. Perhe oli vielä kaksihenkinen, mutta takaraivossa oli ajatus, että tulevan auton pitäisi ehkä selvitä myös lapsiarjesta. Aiemmin omistettu hatchback-Corolla ei siis tullut kyseeseen.
Loppujen lopuksi arvontaa suoritettiin 3-sarjan BMW:n (tunne), Skoda Octavian (järki) ja Volvo S40:n (siltä väliltä) välillä. Kävin koeajamassa näistä jokaista ja ehdin tehdä tarjouksenkin eräästä 3-sarjalaisesta farmarista, mutta kauppoihin asti ei päästy. Lopulta Nettiautoon ilmestyi ilmoitus, jota ei voinut ohittaa: vain 28 000 kilometriä kulutettu, pari vuotta vanha Octavia parhaalla Elegance-varustelutasolla, hieman alle 22 000€ hintalapulla.
Valkoinen, automaattilaatikolla ja 1.4-litraisella turbokoneella varustettu, 2013-vuotinen (uusi korimalli) hatchback-korinen työhevonen saapui siis kotipihaan ja on siitä lähtien palvellut omistajiaan rauhalliseen, nöyrään tapaansa nyt yli neljän vuoden ajan. Kilometrejä on kertynyt noin 80 000.
Design by “Simply clever”
Täytyy myöntää, että harva autovalmistaja on istunut niin antaumuksella kuluttajan saappaisiin kuin Skoda. Koko “simply clever” -filosofia tarkoittaa sitä, että mietitään pienintä yksityiskohtaa myöten tapoja, joilla auto voi olla tallaajalle hyödyksi ja arjen iloksi.
Designin kirkkaana tavoitteena on tuottaa hyödyllisin ja laadukkain mahdollinen kokonaisuus, jonka hintalappu ei aiheuta keskituloisissa rytmihäiriöitä. Tämä heijastuu niin sisätiloissa, toiminnoissa kuin käyttökustannuksissakin.
Arki
Skoda Octavia on huikea arkiauto. Siihen mahtuu käsittämätön määrä tavaraa ollakseen ulkomitoiltaan järkevän kokoinen hatchback. Toisin kuin monissa kilpailijoiden autoissa, takamatkustajillakin on jalkatilaa vaikka muille jakaa.
Octavia on selvinnyt kunnialla kaikista niistä tilanteista, joissa muistan autoon tavaraa ahdetun. Sukujouluista, hiihtolomista ja mökkireissuista lapsen kanssa. Viime kesänä samaan autolastilliseen saatiin mahtumaan kaksi aikuista, lapsi turvaistuimineen, kaikkien matkatavarat, lastenvaunut, vauvan matkasänky, täysikokoinen golfbägi, kylmälaukku ja kalastusvermeet. Olihan se sitten täynnä, mutta Volvo S40 olisi jättänyt puolet ulkopuolelle.
Jokapäiväisessä käytössä oppii todella arvostamaan “simply clever” -designia, johon kuuluu itsestäänselvyyksinä mm. tavaratilan hyvät kassikoukut, kätevät tavaraverkot ja sivulokerot. Koukkuja tulee käytettyä jokaisella kauppareissulla (miten ne kamat itse asiassa muuten pysyisi pystyssä?) ja verkkoja pikkusälän (esim. jalkapallo) kanssa. Ei meinaa edes muistaa niitä autokyytejä, joissa tavarat kolisevat mutkissa puolelta toiselle.
Muita upeita varusteita ovat mm. avaimeton keskuslukitus, toimiva Bluetooth-yhteys ja selkeä kosketusnäyttö. Ei osaa riittävästi enää arvostaakaan, kuinka hienoa on laittaa käsi suoraan ovenkahvalle (kulkematta taskun kautta) ja soittaa puhelu oikeaan osoitteeseen yhdellä kosketuksella. Tai että kauppareissun ajaksi keskeytynyt podcast vain maagisesti jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.
Liikkeellä
Octavian 1.4-litrainen bensaturbomoottori on taloudellinen ja riittävä, mutta äärimmäisen järkevä. Sillä pääsee ohi traktoreista ja autokouluautoista, mutta muuten ohittelu kannattaa jättää Tesloille. Kulutus on todella maltillista – maantieajossa jopa alle viisi litraa satasella – eli liikkuminen ei hirvitä ainakaan hintansa puolesta.
Paljon haukuttu DSG-kuivakytkinautomaatti ei ole haukkujaan turhaan saanut. Se ei todella ole sulavimmasta päästä ja liikkeelle lähdöissä saa olla kohtalaisen tarkkana, jos ei halua leimautua yli-innokkaaksi. Kaiken lisäksi 70 tkm kohdalla alkoi esiintyä outoa nykimistä kiihdytyksissä ja tuomio oli, että kytkin pitää vaihtaa. Siis automaattivaihteisessa autossa, 70 tkm kohdalla. Korjauskustannukset olisivat olleet 1 700€, mutta maahantuojan kanssa neuvoteltuani pääsin “vain” 500 eurolla.
Tallaajan näkökulmasta yksi harvoista, mutta selkeistä design-virheistä on se, ettei automaattista start-stop toimintoa saa kytkettyä oletuksena pois päältä. Start-stopin käyttö aiheuttaa liikkellelähtöihin tarpeetonta hitautta ja nykimistä, josta mielellään luopuu laittamalla systeemin pois päältä. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että jokainen ajo alkaa sillä, että oikea käsi käy napauttamassa toiminnon off-tilaan.
Ajo-ominaisuuksiltaan Octavia on perusvarma. Ei yllätyksiä, ei erityistä nautinnollisuutta. Se kulkee vakaasti ja ottaa töyssyt vastaan kohtuullisen hyvin – vaikka ei sitä kyllä nitinöiden ja natinoiden vuoksi voi elegantiksi voi sanoa.
Kustannukset
Kun kulutus on pientä ja vakuutukset ja verot verrattaen edullisia, niin raha-asioissa Octavia pärjää – ellei yllättävien kulujen osuus kasva kovin suureksi.
Tein vuonna 2018 kolmen vuoden yhteenvetona laskelman, jossa pyrin huomioimaan aivan kaiken eteeni sattuneen (vakuutukset, verot, renkaat, pesut, rengashotellit, bensat, huollot, korjaukset, arvonaleneminen).
Noin 20 000 kilometrin vuosittaisella ajolla kuukausikustannukseksi tuli yhteensä 493 euroa. Ilman arvonalenemaa luku oli 316 euroa, mikä on varsin kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että tuohon sisältyi myös mm. edellä mainittu kytkimen vaihto (n. 500€), Xenon-valon vaihto (n. 500€) ja bensatankin korkin korjaus (110€).
Yhteenveto
Mikä toimii?
- Luotettavuus. En ole koskaan jäänyt tien varteen.
- Tilat. Aina mahtuu ja säilytyslokeroita on riittävästi.
- Käyttökustannukset. Minkä fiiliksessä menettää, lompakossa voittaa.
- Selkeä ajotietokone. Toimiva kosketusnäyttö ja rattipainikkeet.
- Avaimeton keskuslukitus. Enää ei voi elää ilman.
- Bluetooth-yhteys puhelimeen. Yhdistää aina.
- Sadetunnistin. Toimii jotakuinkin kuten ihminen sen ajattelisi toimivan. Nyanssina: merkittävästi parempi kuin Tesla Model S:ssä.
- Automaattisesti himmentyvät peilit. Eihän näitä tule edes miettineeksi, kun toimivat niin huomaamattoman hyvin.
- Iso suksiluukku. Kaikenlaiseen sitäkin on tarvittu.
- Tavaratilan kassikoukut ja tavaraverkot.
- Kaadettavat takapenkit. Ei itsestäänselvyys.
- Isofix-kiinnikkeet lastenistuimille. Metalliset, auton rakenteisiin liitetyt kiinnittimet nyt vaan ovat helpoin ja turvallisin ratkaisu.
- Aurinkolasikotelo. Ei ole ihan tavallista, että kotelo on suunniteltu niin hyvin, että lasit saa käyttöönsä (tai talteen) yhdellä kädellä, katsomatta.
Mikä ei toimi?
- DSG-automaattivaihteisto (7-portainen, kuivakytkin).
- Start-stop-automatiikka. Ajo alkaa aina sillä, että tämän kytkee pois.
- Fiilis, joka tulee kaasupolkimen painamisesta.
- Ääni, joka kuuluu oven sulkiessa. “Klonk.”
Skoda on järkevän designin riemuvoitto. Sen ärsyttävin piirre on se, ettei siinä ärsytä juuri mikään eikä se ärsytä oikein ketään. Ollaan siis isosti plussalla.
Ymmärrän erittäin hyvin, miksi Octavia iskee suomalaiseen tajuntaan niin vahvasti. Se on mainio yhdistelmä käytännöllisyyttä, tyyliä, suorituskykyä, mukavuutta ja ennen kaikkea hintaa. Ostaja joutuu loppujen lopuksi kysymään itseltään, onko auto hänelle vain liikkumisväline, ja jos näin on, niin Octavia on ilmiselvä valinta. Jos taas ei ole, niin Octavian hankkiminen tulee korventamaan kuskin sielua hitaasti, mutta ehdottoman varmasti. Sitä poltetta ei valitettavasti saa sammumaan edes jatkuvasti toistettu “tässä on kaikki mitä ihminen tarvitsee” -mantra.
Skoda Octavia on siis parasta mitä järkevä lapsiperhe voi hankkia. Huollot, vakuutukset ja käyttö on edullista ja tilaa on aina luokassaan eniten. Se ei ole ongelmaton, mutta siihen voi (oman kokemuksen mukaan) luottaa. Tunnetta siitä kuitenkin puuttuu.
Ostaisinko uudelleen?
Kyllä. Hinta-laatusuhde on ollut muutamista yllättävistä korjauksista huolimatta tallaajan silmin erinomainen.
Jos jotain varusteita olen kaivannut ja joita voi lukijoille suositella, niin ne ovat ehdottomasti mukautuva vakionopeudensäädin ja kaukosäädöllinen Webasto. Ne nostavat arkikäytön mukavuuden uudelle tasolle.