Tammikuinen päivä, jona sain pihaani Seat Ibizan, ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä vaihdokiksi jo sovittu ex-kärryni ei suostunut kotipihalla enää käynnistymään. Tuolloin opin, että autoillakin on tunteet.
Kun mustasukkainen saksalaisori oli hinattu tukkimasta parkkiruutua, oli ihana toivottaa tervetulleeksi selvästi nuorempi nelipyöräinen. Joulukuussa 2017 käyttöön otetulla autolla oli alla 43 000 kilometriä (pyyntihinta 1/2021 oli 16 900€), eli uskoni melko mutkattomaan yhteiseloon oli vahva. Tässä aitoja kokemuksia (toistaiseksi) vuoden ja noin kahdenkymmenentuhannen kilometrin pituiselta yhteiseltä matkaltamme.
Ei ihan hakuammuntaa
Aloitetaan siitä, millaista autoa olin etsimässä. En ole ihmistyyppiä, joka keksii aamulla haluavansa vaihtaa autoa, lähtee sitten autokaupoille ja palaa kotiin parhaan löytämänsä vaihtoehdon kanssa. Vaikka autoista pidänkin, niin makuni ei ole niin poikkeuksellinen, etteikö haluamani laista autoa tulisi kohtuullisella aikajänteellä myyntiin. Jaksan siis odottaa hetken sopivaa.
Vaatimuslistallani oli seuraavanlaisia asioita:
- Hinta alle 20 000 euroa.
- Turvaistuimen on mahduttava takapenkille.
- Ajettu alle 50tkm, jotta minimoidaan vikariskit. Edellisen vikasuoran jälkeen olin valmis tinkimään ajonautinnosta, jos sen vastineeksi välttäisin yllätyskulut.
- Automaattivaihteisto.
- Moderni yleisilme toimivine kosketusnäyttöineen, rattipainikkeineen ja bluetooth-yhteyksineen.
- Sen verran potkua konepellin alla, että ohituksetkin onnistuvat turvallisesti.
- Adaptiivinen vakionopeudensäädin. Tähän olin tottunut ja nautinnolliseksi havainnut.
- Ulkonäössä oltava jotain särmää (vrt. Toyota Corolla vm. 2004).
Loppujen lopuksi valinta kohdistui siis Seat Ibizaan – ja tarkemmin sanottuna nimenomaan sen mustaan FR-versioon – enkä koe tinkineeni oikeastaan mistään.
Mustapippuria
Konepellin alta löytyy 1-litrainen bensamoottori, josta on rutistettu 115 hevosvoimaa. Se riittää tämän painoiseen autoon mielestäni todella hyvin. Kiihdytys onnistuu tarvittaessa ripeästi ja auton koostakin johtuen ajaminen tuntuu välillä – hyvällä tavalla – melko mikroautomaiselta.
Ibizan ohjaus on kevyt ja tarkka. Ajotuntuma on sanalla sanoen helppo. Auto lienee suunniteltu jonnekin Barcelonan pikkukaduille, joten arkipäiväinen käyttö Helsingissä tuntuu vaivattomalta.
Ibiza käyttäytyy loogisesti myös isommissa nopeuksissa, mutta vaikkapa lumisella moottoritiellä mikroautomaisuudesta ei ole pelkästään iloa, ja rattiin tarttuu mieluusti autokouluoppien mukaisesti.
“Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun…”
Lumisesta moottoritiestä päästäänkin luontevasti siihen faktaan, että Suomessa on pimeää suurimman osa vuodesta. Se tarkoittaa, että ajovaloille on käyttöä muutakin kuin huomiovaloina. Voin kuvitella, että suurin osa Ibizojen kilometreistä ajetaan kaupunkiympäristössä, valaistuilla teillä, mutta olen itse kuluttanut sillä tuhansia kilometrejä myös valaisemattomia moottori- ja maanteitä.
Ibizan LED-valot ajavat asiansa mielestäni ihan riittävän hyvin. Ne eivät säväytä tehollaan, mutta eivät toisaalta ole niin heikot, että joutuisi pelkäämään. Jos ajaisin suurimman osan ajoistani pimeillä teillä, kaipaisin varmasti parempaa, mutta satunnaiseen pimeäajoon ne riittävät vallan mainiosti.
Ajovaloautomatiikkaa FR-mallistakaan ei löydy, eli vaihdot pitkien ja pätkien välillä saa hoitaa oman arvionsa mukaan.
Toinen huonon kelin ajoa suuresti helpottava varuste olisi tihkukytkin, mutta sitäkään ei tästä löydy. Sen luulisi olevan nykyautoissa jo melkolailla vakiovaruste, eikä varmastikaan valtavan kallis asentaa.
Kaikki ansaitsevat uuden mahdollisuuden… jopa DSG?
Uskaltauduin hankkimaan pahamaineisella DSG-automaatilla varustetun auton, vaikka aiemmassa Skodassani se osoittautui todella heikoksi. Mietin, että DSG-kohu on maksanut valmistajalle varmasti niin paljon, etteivät he halua enää koskaan kokea mitään vastaavaa. Näin ollen olettaisin heidän tehneen sittemmin kaikkensa, että ongelmat poistuisivat.
Toistaiseksi matkamme on sujunut kohtalaisen hyvin, mutta ei moitteetta. Ensimmäisten kuukausien aikana havaitsin, että paikalta liikkeelle lähdettäessä vaihteisto antoi selvän “potkun”. Veto alkoi, mutta sitä seurasi nopeasti pieni, mutta selvästi erottuva nykäisy.
Oire tuntui voimistuvan, joten vein auton huoltoon. Siellä oire saatiin kyllä toistettua, mutta sille ei löydetty syytä. Vaihteisto kuitenkin kalibroitiin varmuuden vuoksi jotenkin uudelleen takuun piikkiin. Tämän jälkeen “potkua” esiintyi vielä jonkin aikaa silloin tällöin, mutta ongelma on sittemmin hävinnyt. Kenties Seat-jumalat ovat muuttuneet lempeämmiksi, mutta DSG:n suosittelijaa minusta ei vieläkään saisi.
Vaihteisto toimii tuota ongelmaa lukuun ottamatta pääosin hyvin. Parhaiten asiaa varmaan kuvaa se, etten ole ajossa kertaakaan ajatellut, että vaihde olisi väärä.
Hieman ärsyttävää kuitenkin on, että normaalilla ajoasetuksella 1-vaihde on järkyttävän ärhäkkä, mikä tekee liikkeellelähdöstä töksähtävän. Tuntuu hieman säätövirheeltä. Olen omistanut ja ajanut monia automaattivaihteisia autoja, enkä koskaan aiemmin ole saanut niistä viboja autokouluajoilta, töksähtävine lähtöineen.
Onneksi FR-mallista löytyy useita eri ajoasetuksia. Taloudellinen moodi rauhoittaa vaihteistoa sen verran, ettei liikkeellelähtö häiritse. Sitten kun tarvitsee nopeampaa kiihdytystä, saa vaihteiston sporttiasetuksella nopeasti lisää liikkuvuutta.
“Ja käy!”
Nykyaikaisiin polttomoottoriautoihin kuuluu start-stop-toiminto, joka sammuttaa moottorin, kun sitä ei tarvita. En ole vielä tavannut ensimmäistäkään toteutusta, joka ei aiheuttaisi liikkeellelähtöihin ikävää viivettä, joten napsautan sen pois päältä lähes joka kerta lihasmuistilla.
Liikkeellelähtöjen lisäksi Ibizan start-stop-systeemiin liittyy vielä toinenkin erikoinen ominaisuus, joka vahvistaa halua kytkeä se pois päältä. Moottori nimittäin sammuu toisinaan jo hidastettaessa, kun auto ei ole vielä pysähtynyt.
Tällainen tilanne on varsin yleinen lähestyttäessä risteystä, jossa joudun väistämään toista autoa. Havaitsen tilanteen jo hyvissä ajoin, nostan jalan kaasulta ja liu’utan autoa hitaasti kohti risteystä. En edes yleensä huomaa, että hiljainen moottori onkin jo vaivihkaa sammunut ja samalla kytkenyt ohjaustehostimen pois päältä. Kun sitten lähden kiihdyttämään ja kääntämään, joudun yllättymään ikävästi, kun ratti ei käännykään normaalilla tavalla ja kaasu vastaa viipeellä.
Pieniä juttuja, jotka vähentävät ajonautintoa. Siksi start-stop on 99% tapauksista kytkettynä pois päältä.
Ei kovinkaan puuduttavaa
FR-mallin sporttipenkit tukevat mukavasti pidemmälläkin reissulla. Säätömahdollisuuksia ei tietenkään ole premium-autojen lailla, mutta hyvä ajoasento kyllä löytyy suurimmalle osalle kuskeista.
Hatcback-mallisen auton isona plussana on se, että hieman pidempikin kyytiläinen saa istua pää pystyssä myös takapenkillä. Ja takapenkitkin ovat varsin toimivat tämän koko- ja hintaluokan autolle. Jalkatilaa on riittävästi, vaikka sekä kuski että takapenkkiläinen olisivat n. 180-senttisiä.
Perheauto tarpeen tullen
Ainoana kovana vaatimuksena sitätiloille oli tosiaan se, että turvaistuimen tuli mahtua takapenkille. Ja kyllähän se hyvin mahtuukin, eli ruutuun voi laittaa rastin.
On kuitenkin luonnollista, että kun pelkääjän takana on turvaistuin, ei pelkääjälle jää erityisemmin jalkatilaa. Itse en 183-senttisenä haluaisi siinä pidempään matkustaa, mutta lyhyille reissuille se toimii hyvin. Isofix-kiinnikkeet ovat iso ilo.
Kauppakassi – vai edes sitä?
Jos tarvitsee reilusti tavaratilaa, ei varmasti päädy katselemaan Ibizoja – ja ihan syystä. Takakontti on viimeistään se paikka, josta näkee, että kyseessä on pikkuauto. Mutta jos käyttäjinä on pääsääntöisesti kaksi aikuista ja yksi lapsi, niin kyllä se pitkälle riittää.
Tälläkin hetkellä kontissa makaa normaalikokoinen pulkka ja iso liukuri, eli ei se elämää rajoita. Ja tarvittaessa voi kaataa vaikka yhden takapenkin. Kesälomareissut hoituivat ongelmitta kolmen aikuisen ja yhden lapsen kanssa, mutta toki tavaraa oli myös matkustamon puolella.
On muuten hauska, että tämän kokoluokan autoista käytetään usein termiä “kauppakassi”, vaikka harva niistä edes on erityisen hyvä kaupassa käymiseen. Juu, auto kyllä mahtuu kapeampaankin parkkiruutuun, mutta harvasta tavaratilasta löytyy edes kassikoukkuja, jotka tekisivät ruokaostosten kuskaamisesta oleellisesti helpompaa. Saati että takakontin saisi auki laskematta kasseja ensin maahan. Näitä herkkuja ei ole myöskään Ibizassa.
Varusteherkuttelua
Vuosimallin 2017 Ibiza on tekniikaltaan hyvin nykyaikaista. FR-malliin kuuluu 8-tuumainen kosketusnäyttö, joka on käytettävyydeltään mielestäni yksi parhaista. Päänäkymien välillä hypitään hipaisukytkimillä, jotka eivät kuulu autoihin, mutta niitä lukuun ottamatta käyttö on ripeää ja loogista.
Mediajärjestelmä juttelee puhelimen kanssa Bluetoothilla luotettavasti, eikä suurempaa sekoilua tapahdu, vaikka autossa olisi samanaikaisesti kaksikin linkitettyä laitetta.
Eräs oleellisimmista ajoturvallisuuteen vaikuttavista varusteista on mielestäni selkeät ja toimivat rattipainikkeet. Kun voit vastata puheluun ja säätää äänenvoimakkuutta siten, ettei sinun tarvitse irrottaa kättäsi ratista ja katsettasi tiestä, on lopputulos väistämättä turvallisempi. Ibizassa tämä tavoite täyttyy hienosti ja suurin osa ajonaikaisista tempuista tulee tehtyä rattipainikkeilla.
FR-mallin paranneltu äänentoisto ansaitsee myös erityismaininnan – se soi todella hyvin. Bassot tuntuvat ja kuuluvat yllättävän täyteläisesti tämän hintaluokan autossa. Vertailun vuoksi: kun testasin samanikäisen Audi A3:n poppiksia luulin, että sen säädöt olivat aivan päin honkia kun ääni oli niin nuhainen. Loppujen lopuksi jouduin kuitenkin toteamaan, että se oli parasta mitä Audista irtosi. Musiikkia Ibizassa kuuntelee siis mielellään.
Omasta Ibizastani löytyy yksi itselleni tärkeimmistä varusteista: mukautuva vakionopeudensäädin. Se siis haistelee edellä ajavan auton nopeutta ja mukautuu siihen tarvittaessa. Kun sitä on kertaalleen tottunut käyttämään niin tuntuu, ettei perinteisellä vakionopeudensäätimellä tee yhtään mitään. Sitä kun joutuu jatkuvasti kliksuttelemaan edestakaisin.
Ibizassa vakionopeudensäätimen käyttö tapahtuu erillisestä viiksestä, mikä on todella hyvä ja selkeä tapa. Jos vertaa esimerkiksi uudempien VW Golfien rattipainikkeisiin, niin erillinen säätöviiksi pesee ne helppokäyttöisyydellään mennen tullen. Olenkin melko yllättynyt, että VAG-konserni on halunnut tuoda Golfeihin (ja kenties muihinkin konsernin autoihin) niin paljon huonomman ratkaisun.
Toivelista Seat-pukille
Reilun vuoden kokemuksella voin sanoa aidosti kaipaavani vain muutamaa asiaa:
- Takatilan kattovalo. Takatilassa ei siis ole minkäänlaista valaistusta. Tätä en tajunnut ennen kuin vasta ostettuani auton. Lastenistuimen käyttäminen pimeällä ei ole todellakaan mukavaa puuhaa.
- Avaimeton keskuslukitus ja avaimeton käynnistys. Se nyt vaan on tyhmää kaivaa avaimia milloin mistäkin vain saadakseen ovet auki/lukkoon tai auton käyntiin. Tämän saa rahaa vastaan lisävarusteena, eli löytyy joistakin yksilöistä.
- Valoautomatiikka. Turvallisuutta ja ajomukavuutta.
- Tihkukytkin. Turvallisuutta ja ajomukavuutta.
- Tavaratilan kassikoukut. Pieni, halpa, mutta ihmeellisen harvinainen varuste. Skodassa on hyvät – lainatkaa siis sisarelta.
Mitä tuntuu rintalastan alla?
Jos musiikkia kuuntelee Ibizassa mielellään, niin samaa ei voi sanoa muusta metelistä. Auton hintaluokka konkretisoituu selvimmin, kun ajaa isommalla tiellä ja rengasmelu kasvaa kovaksi. Meluisuuden toki aavistaa jo siitä metallisesta “klonk” äänestä, joka kuuluu kun laittaa oven kiinni. Kun haluaa myydä edullisemman hintaluokan autoa, niin jossain on toki pakko säästää. Suosittelen vertaamaan ääneen, joka tulee vaikkapa Golfin ovesta (”tumps”).
Ibizan sisätilat ovat taattua VAG-laatua. Yleisilme on selkeä ja materiaalit ovat hintaan nähden mielestäni hyviä – joskin hieman muovisia. Selkeä mittaristo digitaalisine komponentteineen, iso kosketusnäyttö ja hillitysti tunnelmavalaistut ovipaneelit antavat hyvän ja modernin laatuvaikutelman.
Ulkonäkö on makuasia, mutta omasta mielestäni Ibizan FR-malli erottuu juuri sopivasti massasta. Tummennetut takalasit, sähäkät LED-valot, tyylikkäät vanteet, sporttiratti ja pienet sporttisomisteet antavat pikkuautolle sen verran särmää, ettei jokainen vastaantulija ole samanlainen. Se hivelee automiehen sielua ainakin hivenen.
Kustannukset
Kustannuksiltaan Ibiza on vastannut odotuksia erinomaisesti, koska yllätyskuluja ei ole ollut. Vaihteiston säätökin meni vielä takuun piikkiin.
Oma autoni oli juuri huollettu kun sen ostin, joten huoltohinnoista ei ole vielä omakätistä kokemusta. Odotukseni on, että hintataso olisi jotakuinkin Skoda-huoltojen tasoa, eli varsin kohtuullinen.
Pikkuauton vakuutukset ovat suhteessa edullisia. Omilla bonuksillani (80%) maksan täyskaskosta ja liikennevakuutuksesta 664,47 euroa vuodessa.
Ostaisinko uudelleen?
Kyllä. Kaiken kaikkiaan olen ollut erittäin iloinen aina hypätessäni Ibizan rattiin. Se on hinta-laatusuhteeltaan hyvä auto. Ibizan FR-malli ei käännä katseita, mutta saa omistajansa kuitenkin tuntemaan itsensä tasaisen harmaassa järki- ja pikkuautomaailmassa piirun verran erityiseksi.
Tavaratilaa kaipaisi joskus enemmän, mutta tilanteet ovat niin harvinaisia, etteivät ne anna aihetta vaihtoon. Lastenvaunuarkeen en Ibizaa kuitenkaan missään nimessä voi suositella.
Koeajoja muualta
Teknavi (FR-malli, 1.0 TSI)
Moottori (FR-malli, 1.0 TSI)
Nettiauto (FR-malli, 1.5 TSI)
Tekniikan Maailma (FR-malli, 1.0 TSI)